Yliopisto-opiskelun ensimmäinen viikko on nyt takana ja pakko sanoa, että viikonloppu tekee ihan hyvää. Ei sen takia että olisi ollut rankka ja opiskeluntäyteinen viikko - lähinnä on ollut vain tutustumista yliopisto-opiskeluun ja kurssien sisältöesittelyjä. Kaikki on kuitenkin sen verran uutta ja ihmeellistä että pieni tauko on paikallaan.
Vähän tuntuu oudolta kun ei tarvitse keskittyä moneen aineeseen samaan aikaan, kuten peruskoulussa ja lukiossa piti. Nyt saan kunnolla keskittyä vain niihin aineisiin jotka oikeasti kiinnostavat: matikka ja tietotekniikka.
Yliopisto ei vaikuta niin erilaiselta lukioon verratessa kuin mitä aluksi pelkäsin. Suurin ero mitä nyt olen huomannut on, että lukujärjestys näyttää tyhjältä. Tekemistä tulee olemaan silti enemmän kuin tarpeeksi, sillä suuri osa opiskelusta tehdään itsenäisesti kotona.
Alan pikkuhiljaa saada kiinni arjesta. Kampus on tullut jo tutuksi, eli luentosaleja ei tarvitse etsiä puolta tuntia, ja alan pikkuhiljaa hallitsemaan pyykinpesunkin (toisin sanoen ei tarvitse joka kerta viestitellä äidin kanssa ennen kuin saan pesukoneen päälle).
Olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja tällä hetkellä asun kuuden muun opiskelijan kanssa samassa solussa, eli yksinäisyys ei ole vaivannut. Yllätyksekseni koti-ikäväkään ei ole vielä iskenyt, mutta saa nähdä tuleeko se vasta kuukauden tai parin päästä.
Vähän tuntuu oudolta kun ei tarvitse keskittyä moneen aineeseen samaan aikaan, kuten peruskoulussa ja lukiossa piti. Nyt saan kunnolla keskittyä vain niihin aineisiin jotka oikeasti kiinnostavat: matikka ja tietotekniikka.
Yliopisto ei vaikuta niin erilaiselta lukioon verratessa kuin mitä aluksi pelkäsin. Suurin ero mitä nyt olen huomannut on, että lukujärjestys näyttää tyhjältä. Tekemistä tulee olemaan silti enemmän kuin tarpeeksi, sillä suuri osa opiskelusta tehdään itsenäisesti kotona.
Alan pikkuhiljaa saada kiinni arjesta. Kampus on tullut jo tutuksi, eli luentosaleja ei tarvitse etsiä puolta tuntia, ja alan pikkuhiljaa hallitsemaan pyykinpesunkin (toisin sanoen ei tarvitse joka kerta viestitellä äidin kanssa ennen kuin saan pesukoneen päälle).
Olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja tällä hetkellä asun kuuden muun opiskelijan kanssa samassa solussa, eli yksinäisyys ei ole vaivannut. Yllätyksekseni koti-ikäväkään ei ole vielä iskenyt, mutta saa nähdä tuleeko se vasta kuukauden tai parin päästä.
Onpa mukava tietää että viihdyt.
VastaaPoistaTäytteleppä blogia aina kun intoa riittää. Onmukava seurata elämääsi siellä. T: Ukki ja Mummo