Siirry pääsisältöön

Opiskelijaluukku


Kuukausi on mennyt ohi aivan hurjaa vauhtia. Toisaalta tuntuu, että ei siitä ole kauaa kun muutin tänne mutta toisaalta taas ihmiset ja ympäristö on käyneet jo sen verran tutuiksi että välillä on sellainen olo kuin täällä olisi asunut jo ikuisuuden.

Opiskelijakämppäkin alkaa jo pikkuhiljaa tuntua kotoisalta vaikka aluksi mietitytti tottuisiko tähän koskaan. Minulla on oma noin 15 neliön valmiiksikalustettu huone, johon kuuluu erittäin pieni vessa ja suihku. Aluksi paikka vaikutti aika vankilalta: valkoiset paljaat tiiliseinät, putket kiemurtelee kattoja ja seiniä pitkin ja käytävä, joka yhdistää keittiön ja muiden huoneet, on kuin suoraan kauhuleffasta. Onneksi pieni sisustaminen ja tavaroiden paikalleen laittaminen auttoi hiukan. Vielä olisi tarkoitus etsiä jostain muutamat julisteet peittämään valkoiset paljaat seinät.


Jaan keittiön kuuden kämppikseni kanssa. Tilaa ruuanlaittoon on riittävästi ja kaappejakin vaikka millä mitalla, mutta kaksi jääkaappia meinaa aina välillä käydä liian ahtaaksi.

Seitsemän ihmistä samassa keittiössä aiheuttaa myös hyvin nopeasti aikamoisen sotkun, vaikka kaikki yrittäisivät siivota jälkensä. Roskapusseja saa yhtä mittaa kantaa ulos ja lattia peittyy leivänmurujen alle jos ei imuroi ainakin kaksi kertaa viikossa.


Sijainniltaan kämppä on oikein hyvällä paikalla. Kävelymatka kampukselle on alle viisi minuuttia, tosin pelkkää ylämäkeä. Maisema olisi myös aivan loistava jos asuttaisiin ylimmässä kerroksessa, sillä meri on ihan tuossa vieressä.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuvia Italiasta

Oxfam

Inspiroiduin vapaaehtoishommista Amerikan reissuni aikana. Kesällä olin vapaaehtoisena Vallilan Emmaus-kirppiksellä Helsingissä noin kolme kertaa viikossa ja kesän jälkeen päätin jatkaa samalla linjalla täällä Dundeessa. Yksi kaverini vinkkasi minut Oxfamin suuntaan. Oxfam on Englannista lähtöisin oleva hyväntekeväisyysjärjestö, joka keskittyy lähinnä kehitysapuun. Meillä Dundeessa on Oxfamin antikvariaatti ja musiikkikauppa, johon päätin mennä tarjoamaan auttavaa kättäni. Siitä on nyt noin viisi kuukautta kun aloitin työt Oxfamissa ja en voisi olla tyytyväisempi. Vapaaehtoisia on kouluikäisistä päälle 70-vuotiaisiin ja jokaisella on mielenkiintoinen tarina ja tausta ja jokaisen oppii tuntemaan viikkojen varrella kun tulee jutusteltua kirjoja lajitellessa ja hyllytellessä. Pomo on myös maailman ihanin ja huomaavaisin ihminen, ripauksella skottilaista sarkastista huumoria. Pääasiassa vapaaehtoisilla on yksi päivä viikossa, jolloin he tulevat töihin. Minulle tuo päivä oli en...

Orkney

Joulun jälkeen reissuni jatkui Lontooseen. Veera kirjoitteli tuosta viikosta hieman blogissaan , joten ajattelin skipata Lontootarinat ja siirtyä sitä seuraavaan seikkailuuni. Lontoosta otin yöbussin Dundeehen, jossa vietin päivän pyykkiä pesten ja leffoja katsellen. Seuraavana aamuna oli nimittäin lähtö seitsemältä aamulla Pohjois-Skotlantiin Orkneyn saarille. Kaverini Abbi muutti takaisin Orkneyn suurimpaan kylään, Kirkwalliin, opiskelemaan ja tämä antoi minulle täydellisen tekosyyn mennä katselemaan saaristomaisemia. Kolmen junan, yhden lautan, yhden bussin ja 14 tunnin jälkeen saavuin  Kirkwalliin. Reissaaminen otti voimille joten ensimmäinen ilta meni juorutessa ja pitsaa syödessä. Vietin Orkneyssa valitettavasti vain neljä kokonaista päivää, mutta tykästyin sen verran että kesällä on jo suunnitelmissa mennä takaisin. Noiden neljän päivän aikana ajeltiin ympäri saarta Abbin kavereiden kanssa, leivottiin kakkuja ja kierrettiin Kirkwallia ja toista pienempää kylää, Str...