Siirry pääsisältöön

Lochore Meadows

 Perjantaina oli viimeinen koe tälle lukukaudelle. Koko viikon olen istunut kirjastossa opiskelemassa kun ulkona on paistanut aurinko. Nyt vihdoinkin kun ei tarvitse enää istua neljän seinän sisällä nenä kiinni kirjassa, lähdettiin kämppiksen, Rachelin, kanssa vähän ulkoilemaan.

Rachel asuu Dundeesta noin 50 minuutin bussimatkan päässä olevassa kaupungissa nimeltä Glenrothes ja omistaa suomenlapinkoiran (hauska sattuma) nimeltä Niko. Saatiin Rachelin isä kuskiksi, joten matkustettiin bussilla Glenrothesiin hakemaan Niko mukaan ja lähdettiin läheiseen puistoon nimeltä Lochore Meadows Country Park.


Sää oli erittäin hyvä, jopa 16 astetta, vaikka aurinko ei ihan koko ajan paistanutkaan. Puiston keskellä oli pieni järvi, johon sai mennä kanotoimaan, ja järveä kiersi kävely- ja pyöräilyreitti. Järvi oli sen verran suuri, ettei saatu kierrettyä sitä kokonaan, mutta löydettiin mukava pieni tasanne erään mäen huipulta johon jätiin hetkeksi heittelemään palloa Nikolle. Niko on onneksi yksi niistä koirista joka tuo pallon takaisin eikä lähde sen kanssa juoksemaan karkuun.


Suuntaan kesäksi Suomeen ja lähtöpäivä lähestyy hurjaa vauhtia. Keskiviikkoon mennessä pitää saada kaikki kimpsut ja kampsut kasaan ja siirrettyä uuden kämpän varastoon odottelemaan kesän loppumista.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuvia Italiasta

Oxfam

Inspiroiduin vapaaehtoishommista Amerikan reissuni aikana. Kesällä olin vapaaehtoisena Vallilan Emmaus-kirppiksellä Helsingissä noin kolme kertaa viikossa ja kesän jälkeen päätin jatkaa samalla linjalla täällä Dundeessa. Yksi kaverini vinkkasi minut Oxfamin suuntaan. Oxfam on Englannista lähtöisin oleva hyväntekeväisyysjärjestö, joka keskittyy lähinnä kehitysapuun. Meillä Dundeessa on Oxfamin antikvariaatti ja musiikkikauppa, johon päätin mennä tarjoamaan auttavaa kättäni. Siitä on nyt noin viisi kuukautta kun aloitin työt Oxfamissa ja en voisi olla tyytyväisempi. Vapaaehtoisia on kouluikäisistä päälle 70-vuotiaisiin ja jokaisella on mielenkiintoinen tarina ja tausta ja jokaisen oppii tuntemaan viikkojen varrella kun tulee jutusteltua kirjoja lajitellessa ja hyllytellessä. Pomo on myös maailman ihanin ja huomaavaisin ihminen, ripauksella skottilaista sarkastista huumoria. Pääasiassa vapaaehtoisilla on yksi päivä viikossa, jolloin he tulevat töihin. Minulle tuo päivä oli en...

Orkney

Joulun jälkeen reissuni jatkui Lontooseen. Veera kirjoitteli tuosta viikosta hieman blogissaan , joten ajattelin skipata Lontootarinat ja siirtyä sitä seuraavaan seikkailuuni. Lontoosta otin yöbussin Dundeehen, jossa vietin päivän pyykkiä pesten ja leffoja katsellen. Seuraavana aamuna oli nimittäin lähtö seitsemältä aamulla Pohjois-Skotlantiin Orkneyn saarille. Kaverini Abbi muutti takaisin Orkneyn suurimpaan kylään, Kirkwalliin, opiskelemaan ja tämä antoi minulle täydellisen tekosyyn mennä katselemaan saaristomaisemia. Kolmen junan, yhden lautan, yhden bussin ja 14 tunnin jälkeen saavuin  Kirkwalliin. Reissaaminen otti voimille joten ensimmäinen ilta meni juorutessa ja pitsaa syödessä. Vietin Orkneyssa valitettavasti vain neljä kokonaista päivää, mutta tykästyin sen verran että kesällä on jo suunnitelmissa mennä takaisin. Noiden neljän päivän aikana ajeltiin ympäri saarta Abbin kavereiden kanssa, leivottiin kakkuja ja kierrettiin Kirkwallia ja toista pienempää kylää, Str...