Kevätloma oli ja meni vähän turhan nopeasti. Viikossa kierrettiin Grand Canyon, Las Vegas ja Los Angeles, eli jokaiselle päivälle riitti nähtävää ja ihmeteltävää.
Saavuttiin Las Vegasiin lauantaiyönä yhdeltä ja heti seuraavana aamuna kuudelta meitä odotti bussikyyti Grand Canyonille. Kuskin hyväntuulisuuden ja hyvän huumorintajun ansiosta päälle neljän tunnin bussireissu ei tuntunut aivan toivottoman pitkältä. Tehtiin pari pysähdystä muun muassa kuuluisalla Hoover padolla ja Route 66lla ja puolenpäivän jälkeen saavuttiin määränpäähän Grand Canyonille. Valehtelematta parhaat maisemat mitä olen ikinä nähnyt. Tällä kertaa oli vain pari tuntia aikaa kierrellä, mutta se riitti vakuuttamaan että takaisin on tultava. Grand Canyonilla edes viikko ei riittäisi kaiken näkemiseen.
Las Vegasissa vietettiin seuraavat kolme päivää. Uhkapelit, alkoholi ja prostituutio oli selvästi näkyvissä kaikkialla. Meidän porukasta puolet olivat alaikäisiä, eli meno ei päässyt liian riehakkaaksi mutta Las Vegasissa riitti nähtävää muutenkin. Kuuluisa Strip-katu oli kuin aikuisten huvipuistosta, valoja, patsaita ja korkeita koristeellisia hotelleja kaikkialla. Jokainen hotelli oli erittäin omistautunut teemallensa aina sisustuksesta näyttäviin valo- ja tulinäytöksiin.
Los Angeles oli viimeinen kaupunki ja ehkä yllättävin. Odotin palmuja, korkeita taloja ja kuuluisia näyttelijöitä. Palmuja ja korkeita taloja kyllä oli (näyttelijöitä ei bongattu), mutta niin oli myös likaisia katuja ja kodittomia ihmisiä. Sain vasta paikanpäällä kuulla, että Los Angelesissa asunnottomien määrä on suurin koko Amerikassa. Keskusta täyttyi seitsemän jälkeen illalla hämäräperäisestä porukasta, eikä metroilla viitsinyt illalla enää kulkea ellei ollut liikkeellä isomman seurueen kanssa. Hollywood oli tosin hieman keskustan sivussa ja täynnä turisteja ja menoa kellon ympäri.
Päästiin takaisin yliopistolle sunnuntai-iltapäivällä, sammuin kuin lyhty yhdeksältä illalla ja heräsin vasta yhdeltätoista seuraavana päivänä. Oli siis rankka reissu, mutta parempaa lomaa en olisi voinut toivoa.
Saavuttiin Las Vegasiin lauantaiyönä yhdeltä ja heti seuraavana aamuna kuudelta meitä odotti bussikyyti Grand Canyonille. Kuskin hyväntuulisuuden ja hyvän huumorintajun ansiosta päälle neljän tunnin bussireissu ei tuntunut aivan toivottoman pitkältä. Tehtiin pari pysähdystä muun muassa kuuluisalla Hoover padolla ja Route 66lla ja puolenpäivän jälkeen saavuttiin määränpäähän Grand Canyonille. Valehtelematta parhaat maisemat mitä olen ikinä nähnyt. Tällä kertaa oli vain pari tuntia aikaa kierrellä, mutta se riitti vakuuttamaan että takaisin on tultava. Grand Canyonilla edes viikko ei riittäisi kaiken näkemiseen.
Las Vegasissa vietettiin seuraavat kolme päivää. Uhkapelit, alkoholi ja prostituutio oli selvästi näkyvissä kaikkialla. Meidän porukasta puolet olivat alaikäisiä, eli meno ei päässyt liian riehakkaaksi mutta Las Vegasissa riitti nähtävää muutenkin. Kuuluisa Strip-katu oli kuin aikuisten huvipuistosta, valoja, patsaita ja korkeita koristeellisia hotelleja kaikkialla. Jokainen hotelli oli erittäin omistautunut teemallensa aina sisustuksesta näyttäviin valo- ja tulinäytöksiin.
Los Angeles oli viimeinen kaupunki ja ehkä yllättävin. Odotin palmuja, korkeita taloja ja kuuluisia näyttelijöitä. Palmuja ja korkeita taloja kyllä oli (näyttelijöitä ei bongattu), mutta niin oli myös likaisia katuja ja kodittomia ihmisiä. Sain vasta paikanpäällä kuulla, että Los Angelesissa asunnottomien määrä on suurin koko Amerikassa. Keskusta täyttyi seitsemän jälkeen illalla hämäräperäisestä porukasta, eikä metroilla viitsinyt illalla enää kulkea ellei ollut liikkeellä isomman seurueen kanssa. Hollywood oli tosin hieman keskustan sivussa ja täynnä turisteja ja menoa kellon ympäri.
Päästiin takaisin yliopistolle sunnuntai-iltapäivällä, sammuin kuin lyhty yhdeksältä illalla ja heräsin vasta yhdeltätoista seuraavana päivänä. Oli siis rankka reissu, mutta parempaa lomaa en olisi voinut toivoa.
Kommentit
Lähetä kommentti