Inspiroiduin vapaaehtoishommista Amerikan reissuni aikana. Kesällä olin vapaaehtoisena Vallilan Emmaus-kirppiksellä Helsingissä noin kolme kertaa viikossa ja kesän jälkeen päätin jatkaa samalla linjalla täällä Dundeessa.
Yksi kaverini vinkkasi minut Oxfamin suuntaan. Oxfam on Englannista lähtöisin oleva hyväntekeväisyysjärjestö, joka keskittyy lähinnä kehitysapuun. Meillä Dundeessa on Oxfamin antikvariaatti ja musiikkikauppa, johon päätin mennä tarjoamaan auttavaa kättäni.
Siitä on nyt noin viisi kuukautta kun aloitin työt Oxfamissa ja en voisi olla tyytyväisempi. Vapaaehtoisia on kouluikäisistä päälle 70-vuotiaisiin ja jokaisella on mielenkiintoinen tarina ja tausta ja jokaisen oppii tuntemaan viikkojen varrella kun tulee jutusteltua kirjoja lajitellessa ja hyllytellessä. Pomo on myös maailman ihanin ja huomaavaisin ihminen, ripauksella skottilaista sarkastista huumoria.
Pääasiassa vapaaehtoisilla on yksi päivä viikossa, jolloin he tulevat töihin. Minulle tuo päivä oli ennen joulua maanantai ja joulun jälkeen keskiviikko. Oli hauska nähdä miten erilainen tunnelma on eri päivinä. Maanantaisin olin tottunut rauhalliseen ja hiljaiseen työskentelyyn kassalla toisen vapaaehtoisen kanssa. Keskiviikkoisin taas tarvitaan enemmän apua alakerrassa kirjoja lajittelemassa, jossa meno käy välillä hyvinkin vilkkaaksi.
Meillä oli Oxfamin tarjoama vuosittainen illallinen jokunen viikko sitten, johon tuli paikalle päälle 30 vapaaehtoista. Se oli loistava tapa päästä tutustumaan hieman muidenkin päivien vapaaehtoisiin ja ilmainen ruoka tietenkin aina kelpaa opiskelijalle. 30 henkeä väheni illan mittaan, kunnes jäljellä oli enää minä ja kolme muuta. Oli hauska nähdä miten helppo oli tulla juttuun 30-50 vuotta minua vanhempien ihmisten kanssa (varsinkin parin viinipullon jälkeen). Joku otti kuvia siltä illallta, mutta en ole vielä päässyt käsiksi niihin.
Nykyään odotan keskiviikkoja innolla, sillä tiedän, että silloin pääsen kunnolla irti yliopistostressistä, teelle jutustelemaan päivän kuulumiset muiden vapaaehtoisten kanssa ja kyämään läpi laatikollisia käytettyjä kirjoja. On jopa tullut vastaan jokunen suomalainenkin teos!
Yksi kaverini vinkkasi minut Oxfamin suuntaan. Oxfam on Englannista lähtöisin oleva hyväntekeväisyysjärjestö, joka keskittyy lähinnä kehitysapuun. Meillä Dundeessa on Oxfamin antikvariaatti ja musiikkikauppa, johon päätin mennä tarjoamaan auttavaa kättäni.
Siitä on nyt noin viisi kuukautta kun aloitin työt Oxfamissa ja en voisi olla tyytyväisempi. Vapaaehtoisia on kouluikäisistä päälle 70-vuotiaisiin ja jokaisella on mielenkiintoinen tarina ja tausta ja jokaisen oppii tuntemaan viikkojen varrella kun tulee jutusteltua kirjoja lajitellessa ja hyllytellessä. Pomo on myös maailman ihanin ja huomaavaisin ihminen, ripauksella skottilaista sarkastista huumoria.
Pääasiassa vapaaehtoisilla on yksi päivä viikossa, jolloin he tulevat töihin. Minulle tuo päivä oli ennen joulua maanantai ja joulun jälkeen keskiviikko. Oli hauska nähdä miten erilainen tunnelma on eri päivinä. Maanantaisin olin tottunut rauhalliseen ja hiljaiseen työskentelyyn kassalla toisen vapaaehtoisen kanssa. Keskiviikkoisin taas tarvitaan enemmän apua alakerrassa kirjoja lajittelemassa, jossa meno käy välillä hyvinkin vilkkaaksi.
Meillä oli Oxfamin tarjoama vuosittainen illallinen jokunen viikko sitten, johon tuli paikalle päälle 30 vapaaehtoista. Se oli loistava tapa päästä tutustumaan hieman muidenkin päivien vapaaehtoisiin ja ilmainen ruoka tietenkin aina kelpaa opiskelijalle. 30 henkeä väheni illan mittaan, kunnes jäljellä oli enää minä ja kolme muuta. Oli hauska nähdä miten helppo oli tulla juttuun 30-50 vuotta minua vanhempien ihmisten kanssa (varsinkin parin viinipullon jälkeen). Joku otti kuvia siltä illallta, mutta en ole vielä päässyt käsiksi niihin.
Nykyään odotan keskiviikkoja innolla, sillä tiedän, että silloin pääsen kunnolla irti yliopistostressistä, teelle jutustelemaan päivän kuulumiset muiden vapaaehtoisten kanssa ja kyämään läpi laatikollisia käytettyjä kirjoja. On jopa tullut vastaan jokunen suomalainenkin teos!
Kommentit
Lähetä kommentti