Suomesta Skotlantiin

Täällä Dundeessa alkoi pääsiäisloma huhtikuun alussa. Enää on kokeet toukokuussa ja sitten on taas yksi vuosi pulkassa. Ja pulkasta puheen ollen, minulla oli paljon pulkkailumahdollisuuksia viime viikolla. Loman kunniaksi lähdin vihdoin kokemaan kunnon pakkasia, joista jäin paitsi täällä Skotlannissa tänä talvena. Huippuvuorilla oli tosin hieman lämpimämpää kuin normaalisti huhtikuussa, vain viidestä kymmeneen astetta pakkasta (normaali keskilämpötila huhtikuussa on -15). Joula lähti Huippuvuorille vaihtoon tammikuussa ja päätin jo silloin että niin erilaiseen paikkaan minun on myös päästävä käymään. Longyearbyenissä, saaren isoimmassa kylässä, on vain noin 2 000 asukasta, joista parisataa on opiskelijoita. Seuraavaksi suurin kylä, Barentsburg, kuuluu Venäjälle ja siellä on vain noin 500 asukasta. Joulan viikon mittainen opintoristeily siirtyi ikävästi vierailuni päälle, joten vietin puolet viikosta Joulan kämppisten hoivissa. Viikon aikana ehdin tehdä yhtä jos toista.

Inspiroiduin vapaaehtoishommista Amerikan reissuni aikana. Kesällä olin vapaaehtoisena Vallilan Emmaus-kirppiksellä Helsingissä noin kolme kertaa viikossa ja kesän jälkeen päätin jatkaa samalla linjalla täällä Dundeessa. Yksi kaverini vinkkasi minut Oxfamin suuntaan. Oxfam on Englannista lähtöisin oleva hyväntekeväisyysjärjestö, joka keskittyy lähinnä kehitysapuun. Meillä Dundeessa on Oxfamin antikvariaatti ja musiikkikauppa, johon päätin mennä tarjoamaan auttavaa kättäni. Siitä on nyt noin viisi kuukautta kun aloitin työt Oxfamissa ja en voisi olla tyytyväisempi. Vapaaehtoisia on kouluikäisistä päälle 70-vuotiaisiin ja jokaisella on mielenkiintoinen tarina ja tausta ja jokaisen oppii tuntemaan viikkojen varrella kun tulee jutusteltua kirjoja lajitellessa ja hyllytellessä. Pomo on myös maailman ihanin ja huomaavaisin ihminen, ripauksella skottilaista sarkastista huumoria. Pääasiassa vapaaehtoisilla on yksi päivä viikossa, jolloin he tulevat töihin. Minulle tuo päivä oli en

Joulun jälkeen reissuni jatkui Lontooseen. Veera kirjoitteli tuosta viikosta hieman blogissaan , joten ajattelin skipata Lontootarinat ja siirtyä sitä seuraavaan seikkailuuni. Lontoosta otin yöbussin Dundeehen, jossa vietin päivän pyykkiä pesten ja leffoja katsellen. Seuraavana aamuna oli nimittäin lähtö seitsemältä aamulla Pohjois-Skotlantiin Orkneyn saarille. Kaverini Abbi muutti takaisin Orkneyn suurimpaan kylään, Kirkwalliin, opiskelemaan ja tämä antoi minulle täydellisen tekosyyn mennä katselemaan saaristomaisemia. Kolmen junan, yhden lautan, yhden bussin ja 14 tunnin jälkeen saavuin  Kirkwalliin. Reissaaminen otti voimille joten ensimmäinen ilta meni juorutessa ja pitsaa syödessä. Vietin Orkneyssa valitettavasti vain neljä kokonaista päivää, mutta tykästyin sen verran että kesällä on jo suunnitelmissa mennä takaisin. Noiden neljän päivän aikana ajeltiin ympäri saarta Abbin kavereiden kanssa, leivottiin kakkuja ja kierrettiin Kirkwallia ja toista pienempää kylää, Stromne