Suomesta Skotlantiin

Vietin joulun ensimmäistä kertaa poissa perheen luota, mutta onneksi löysin loistavan sijaisperheen täältä Skotlannista. Pääsin viettämään puolalaista joulua pienessä kylässä Dundeen ja Edinburghin välissä. Sain kutsun kämppikseltäni Karolilta tulla katsastamaan puolalaisia jouluperinteitä jo vuosi sitten kun aloin aavistella etten olisi tulossa jouluksi Suomeen. Puolalaiset perinteet eivät ole liian erilaiset suomalaisista: päästiin heti ensi töiksemme kuusen koristeluun, pitkin jouluaattoa ja -päivää kuunneltiin paljon joululauluja (puolaksi tosin) ja syötiin enemmän kuin tarpeeksi. Jouluaaton illallinen syötiin Karolin serkkujen luona, jotka asuivat lähistöllä Edinburghissa. Illallinen alkoi ohuella kuivalla leivällä, josta jokainen otti palasen. Tästä palasesta minun piti sitten antaa pala jokaiselle ja toivottaa samalla hyvää tulevaa vuotta, hyvää koulumenestystä yms. Leivän jälkeen päästin varsinaisen ruuan pariin. Ensin oli punajuurikeitto, sitten sienikeitto, sitten sieni

Pari viikkoa sitten osallistuin elämäni ensimmäiseen hackathoniin, joka järjestettiin täällä Dundeen yliopistolla tietojenkäsittelijöiden toimesta. Hackathon on ohjelmointitapahtuma, jossa eri IT-alan yritykset antavat osallistujille ohjelmointihaasteen, joka on suoritettava annetussa ajassa. Meidän tapahtumassa aikaraja oli 24 tuntia, mutta on myös versioita, joissa aikaa annetaan 48 tuntia. Sain kasaan 4 hengen ryhmän, joka koostui yhdestä kurssikaverista, yhdestä ensimmäisen vuoden tietojenkäsittelijästä ja yhdestä St Andrewsista tulleesta kolmannen vuoden tietojenkäsittelijästä. Valittiin haaste, jonka tehtävänantona oli luoda uusi ja hauskempi versio jostakin klassisesta pelistä. Tässä meidän joukkue kilpailun alussa valmiina toimimaan Koodaaminen alkoi klo 13 lauantaina ja loppui klo 13 sunnuntaina. Käytettiin ensimmäiset kaksi tuntia ideointiin ja päädyttiin lopulta luomaan matopeli, johon lisättäisiin portaaleja. Portaaleja pitäisi käyttää päästäkseen seinien toisell

Taas olen tien päällä, tällä kertaa Düsseldorfin lentokentällä odottelemassa lentoa Suomeen kesää viettämään. Reissaus ei kuitenkaan lopu siihen, sillä kesälle on suunniteltu jo vaikka ja mitä. Majailin melkein kaksi viikkoa kaverin kämpillä Osnabrück nimisessä kaupungissa. Luulin että olin jo päässyt kesälomalle, mutta olin selvästi väärässä, sillä täällä olen päässyt tutustumaan saksalaiseen yliopistoelämään. Systeemi vaikuttaa aika samanlaiselta kuin Suomessa (puolentoistatunnin luennot ja halpa yliopistoruokala taitaa olla ainoat mitä tiedän Suomesta). Yksi hauska saksalainen tapa on, että aina luennon lopuksi oppilaat koputtavat pöytiinsä osoittaakseen luennon olleen hyvä. Osnabrück on aika lailla Dundeen kokoinen kaupunki, mutta täällä juna-asemalta/keskustasta saa kävellä päälle puoli tuntia yliopistolle, kun Dundeessa puolen tunnin kävely vie kaupungin laidalta laidalle. Talot muistuttaa joissain paikoissa hämmästyttävästi Helsinkiä, sekoitus Eiraa, Kalliota ja V

Istuskelen Chicagossa hostellin aulassa matkalaukkujen kanssa ja yritän keksiä jotain tekemistä ennen lentokentälle lähtöä. Vähän on haikeat fiilikset, mutta on myös vaikea uskoa että olen ihan oikeasti lähdössä Amerikasta. Viimeiset neljä kuukautta meni ohitse tosi nopeasti ja vaikka olisin viihtynyt pidempäänkin, on myös tosi kiva päästä takaisin Eurooppaan. On mahdotonta kirjoittaa tähän kaikki mitä opin ja koin reissun aikana mutta tiivistettynä voin sanoa, että opin paljon, koin paljon ja olen erittäin tyytyväinen että lähdin. Tutustuin lukemattomiin uusiin ihmisiin ympäri maailmaa, jonka kautta pääsin tutustumaan myös moniin uusiin kulttuureihin ja tapoihin. Heipppojen sanominen kaikille ei ollut mukavaa, mutta toisaalta olen innoissani siitä, että nyt minulla on taas monta uutta syytä matkustaa uusiin maihin uusia tuttavia näkemään. Ihmisten lisäksi tulee ikävä myös pieniä asioita. Kuten sitä että jokaisesta rakennuksesta ja nurkasta löytyy vesipiste jossa voi täyttä

Loman jälkeiset viikot oli täynnä kouluhommia ja tuntui jo hetken ettei niistä pääsisi ikinä eroon. Nyt on pahimmat projektit vihdoin ohi ja pystyy tekemään vähän muutakin kuin istumaan kirjastossa, kuten vaikkapa käväisemään alpakkatilalla Flora-nimisessä kylässä. Bussillinen meitä opiskelijoita vietti sunnuntaiaamupäivän Heritage Farm nimisellä tilalla tutustuen Indianan maalaiselämään ja erityisesti alpakoihin. Tilan omisti pariskunta, Tim ja Beth Sheets, jotka työkseen kasvattaa alpakoita ja aina silloin tällöin pitää avoimia ovia kiinnostuneille turisteille. Päästiin kävelyttämään ja taputtelemaan alpakoita ja katselemaan kauniita maalaismaisemia. 60 alpakan lisäksi tilalta löytyi myös kaksi alpakkavahtikoiraa, kissa ja jokunen hevonen. Tilan parhaimpia alpakoita käytetään kuulemma säännöllisesti näyttelyssä ja kaikki kasvatit ovat myös myynnissä. Kuulemma alpakan hinta voi olla mitä vain 450 ja 12 000 euron välillä, riippuen villan kunnosta ja alpakan ruumiinrakent

Kevätloma oli ja meni vähän turhan nopeasti. Viikossa kierrettiin Grand Canyon, Las Vegas ja Los Angeles, eli jokaiselle päivälle riitti nähtävää ja ihmeteltävää. Saavuttiin Las Vegasiin lauantaiyönä yhdeltä ja heti seuraavana aamuna kuudelta meitä odotti bussikyyti Grand Canyonille. Kuskin hyväntuulisuuden ja hyvän huumorintajun ansiosta päälle neljän tunnin bussireissu ei tuntunut aivan toivottoman pitkältä. Tehtiin pari pysähdystä muun muassa kuuluisalla Hoover padolla ja Route 66lla ja puolenpäivän jälkeen saavuttiin määränpäähän Grand Canyonille. Valehtelematta parhaat maisemat mitä olen ikinä nähnyt. Tällä kertaa oli vain pari tuntia aikaa kierrellä, mutta se riitti vakuuttamaan että takaisin on tultava. Grand Canyonilla edes viikko ei riittäisi kaiken näkemiseen. Las Vegasissa vietettiin seuraavat kolme päivää. Uhkapelit, alkoholi ja prostituutio oli selvästi näkyvissä kaikkialla. Meidän porukasta puolet olivat alaikäisiä, eli meno ei päässyt liian riehakkaaksi mutta