Suomesta Skotlantiin

Vieras tuli käymään Suomesta näin joulun alla. Oli siis ihan loistava tekosyy mennä vastaan Edinburghiin ja samalla käydä katsastamassa paljon puhutut Edinburghin joulumarkkinat. Sää kylmeni ikävästi iltaa kohden, mutta valkosuklaa kaakaon voimin jaksettiin kiertää markkinat alusta loppuun. Ne ei loppujen lopuksi olleet kovin isot ja tarjonta oli aika samantapaista mitä esimerkiksi Tuomaan markkinoilta yleensä löytyy. Ainoa että sinne oli myös pystytetty pieni tivoli pystyyn. Tuuli oli kuitenkin sen verran pureva, että maailmanpyörä oli ainoa johon kukaan jonotti.

Olen nyt asunut täällä Skotlannissa kolme kuukautta ja vaikka kulttuuriero ei olekaan mikään suuren suuri, niin muutamia outouksia on sattunut matkan varrella eteen. Täällä ollaan hyvin kohteliaita opiskelijoidenkin kesken. Esimerkiksi kirjastossa jos on portaita kiipeämässä ylöspäin, niin portaiden yläpäässä oleva henkilö saattaa odottaa että kiipeät portaat loppuun vain että saisi pidettyä sinulle ovea auki. Olen jo niin tottunut tähän, että en edes yritä enää saada kaikkia tavaroita ja eväitä yhteen käteen oven lähestyessä, vaan oletan että esim. edellä kulkenut henkilö pitää ovea auki. Kohteliaat puhetavat on täällä myös suuri asia ihan ystävienkin kesken. Olen saanut muutaman kerran huomautuksia siitä että kuulostan töykeältä kun en muista aina jokaisen lauseen loppuun lisätä 'thank you' tai 'please'. Alan kuitenkin oppia pikkuhiljaa. Näiden kuukausien aikana olen myös oppinut runsaasti uusia skotlantilaisia sanoja. Ehkä hauskin jota täällä käytetään huimasti

Ensimmäisen lukukauden loppu alkaa lähestyä vauhdilla ja koulutöiden määrä vain kasvaa kasvamistaan. Jopa ne ihmiset, jotka lukuvuoden alussa viettivät joka viikonlopun baarissa, ovat siirtyneet pubien sijaan kirjastoon. Outoa ajatella että nyt jo alkaa loppukiri ensimmäisissä kursseissa. Tuntuu että tässä ollaan vasta pääsemässä alkuun, mutta eihän tässä olekaan kuin neljä viikkoa ja sitten olisi tarkoitus alkaa suuntaamaan Suomea kohti. Dundeen keskustassa on laitettu jo joulukuusi ja -valot pystyyn, mutta lumesta ei vielä ole näkynyt vilaustakaan. Olen myös kuullut huhuja että Edinburghin joulumarkkinat on näkemisen arvoiset, joten sinne olisi varmaan tarkoitus mennä käymään joulukuun alussa.

Halloweenia vietetiin perjantaina. Sää sopi täydellisesti tunnelmaan: tihkusadetta pitkin iltaa ja ei vilaustakaan auringosta. Dundeen yliopisto järjesti halloween-teemaiset juhlat Unioniksi kutsutulla viisikerroksisella klubilla. Väkeä oli enemmän kuin riittävästi ja kaikki olivat enemmän tai vähemmän panostaneet pukeutumiseen. Taas sain huomata että täällä otetaan halloween tosissaan. Itse pukeuduin Elphabaksi, vihreäksi noidaksi, joka on parhaiten tunnettu Wicked-musikaalista. Vihreän kasvomaalin kanssa oli kuitenkin hieman ongelmia, sillä ensinnäkin se oli erittäin vaikea levittää tasaisesti ja toisekseen pienikin kosteus sai sen heti lähtemään pois. Toisin sanoen sain juosta joka kymmenes minuutti vessaan lisäämään vihreää väriä naamaan. Lisää kuvia halloween-illan pukuloistosta löytyy DUSAn facebook-sivulta kahdessa osassa näistä linkeistä: Osa 1 ja osa 2

Viikonloppuna on Halloween ja sen kyllä huomaa ihan missä päin tahansa täällä kulkeekaan. Kaikkien kauppojen ikkunoissa on hämähäkin seittejä ja pääkalloja ja jokaikisestä kaupasta - oli se sitten ruoka- tai vaatekauppa - löytyy Halloweeniin liittyvälle krääsälle oma nurkka. Huonekaveritkin on alkaneet jo heti lokakuun alkaessa tuomaan yksi kerrallaan jos jonkinlaista Halloween koristetta tänne kämppään. Tällä hetkellä ikkunat on täynnä kummituksia, katosta roikkuu pelottava aavenukke ja seinää peittää rivi paperiluurankoja. Halloween vaikuttaa olevan täällä melkein yhtä iso juhla kuin joulu meillä Suomessa. En ollut yhtään varautunut tähän, joten tällä hetkellä olen ainut ilman halloween-asua. Tässä on vielä pari päivää aikaa, toivottavasti ehdin saada jotain kasaan. Kiva saada vihdoin vähän vaihtelua arkeen Halloweenin tuoman hälinän myötä. Koulusta on tullut jo aika arkipäiväistä ja välillä jopa tylsää. Pari projektityötä ja essee on jo arvosteltu ja tällä hetkellä arvosanat o

Odotin Skotlannin säältä runsaasti sadetta ja harvoja aurinkoisia päiviä. Tähän mennessä tilanne on ollut aivan päinvastainen. Nyt alkaa pikkuhiljaa viiletä, mutta viimeinen kuukausi on ollut täynnä auringonpaistetta ja t-paita kelejä. Monet paikalliset täällä on kutsuneet Dundeeta Skotlannin aurinkoisimmaksi kaupungiksi. Kännykällä otetuista kuvista löytyi aika monta esimerkkiä Dundeen aurinkoisista päivistä: Kuulemma täällä ei myöskään välttämättä tule lunta lainkaan, ja jos tulee, niin yleensä vasta tammikuun puolella. Voi hyvinkin olla että Suomesta mukaan ottamilleni talvikengille ei tule paljon käyttöä.

Kuukausi on mennyt ohi aivan hurjaa vauhtia. Toisaalta tuntuu, että ei siitä ole kauaa kun muutin tänne mutta toisaalta taas ihmiset ja ympäristö on käyneet jo sen verran tutuiksi että välillä on sellainen olo kuin täällä olisi asunut jo ikuisuuden. Opiskelijakämppäkin alkaa jo pikkuhiljaa tuntua kotoisalta vaikka aluksi mietitytti tottuisiko tähän koskaan. Minulla on oma noin 15 neliön valmiiksikalustettu huone, johon kuuluu erittäin pieni vessa ja suihku. Aluksi paikka vaikutti aika vankilalta: valkoiset paljaat tiiliseinät, putket kiemurtelee kattoja ja seiniä pitkin ja käytävä, joka yhdistää keittiön ja muiden huoneet, on kuin suoraan kauhuleffasta. Onneksi pieni sisustaminen ja tavaroiden paikalleen laittaminen auttoi hiukan. Vielä olisi tarkoitus etsiä jostain muutamat julisteet peittämään valkoiset paljaat seinät. Jaan keittiön kuuden kämppikseni kanssa. Tilaa ruuanlaittoon on riittävästi ja kaappejakin vaikka millä mitalla, mutta kaksi jääkaappia meinaa aina välil

Sunnuntaina päätin vihdoinkin uskaltautua Dundeen keskustan ulkopuolelle. Nappasin siis yhden kanssaopiskelijan oppaakseni ja yhdessä lähdettiin kiipeämään kukkulalle nimeltä Dundee Law. Dundee Law ei tosin ole pelkkä mäennyppylä, vaan 400 miljoonaa vuotta sitten muodostunut tulivuori - ei tosin aktiivinen sellainen. Kiipeäminen oli aikamoinen urakka, mutta kukkulan huipulta oli aivan mahtavat näkymät. Huipulta näkyi Dundeen koko keskusta, ja vastarantakin olisi näkynyt mikäli sumua olisi ollut vähemmän. Moni muukin oli kiivennyt (tai tullut autolla) ihastelemaan maisemia, joillain oli jopa piknik eväät mukana. Seuraavan kerran olisi tarkoitus kiivetä kukkulalle pimeän laskeuduttua ihastelemaan Dundeen kaupungin valoja.

Yliopisto-opiskelun ensimmäinen viikko on nyt takana ja pakko sanoa, että viikonloppu tekee ihan hyvää. Ei sen takia että olisi ollut rankka ja opiskeluntäyteinen viikko - lähinnä on ollut vain tutustumista yliopisto-opiskeluun ja kurssien sisältöesittelyjä. Kaikki on kuitenkin sen verran uutta ja ihmeellistä että pieni tauko on paikallaan. Vähän tuntuu oudolta kun ei tarvitse keskittyä moneen aineeseen samaan aikaan, kuten peruskoulussa ja lukiossa piti. Nyt saan kunnolla keskittyä vain niihin aineisiin jotka oikeasti kiinnostavat: matikka ja tietotekniikka. Yliopisto ei vaikuta niin erilaiselta lukioon verratessa kuin mitä aluksi pelkäsin. Suurin ero mitä nyt olen huomannut on, että lukujärjestys näyttää tyhjältä. Tekemistä tulee olemaan silti enemmän kuin tarpeeksi, sillä suuri osa opiskelusta tehdään itsenäisesti kotona. Alan pikkuhiljaa saada kiinni arjesta. Kampus on tullut jo tutuksi, eli luentosaleja ei tarvitse etsiä puolta tuntia, ja alan pikkuhiljaa hallitsemaan pyykin

Vietettiin pari välipäivää Skotlannin pääkaupungissa, Edinburghissa, ennen kuin jatkettiin kohti Dundeeta. Edinburgh oli yksi niistä yliopistokaupungeista josta sain kyllä opiskelupaikkatarjouksen, mutta johon ylioppilaskirjoitusteni arvosanat ei sitten ihan riittäneetkään. Turisteja siellä oli näin kesän lopussa ehkä jopa liikaakin, mutta maisemien puolesta Edinburgh ei ainakaan olisi ollut paha paikka opiskella.

Kamat on nyt kasassa, huone tyhjänä ja huomenna viideltä aamulla suunnataan äidin ja siskon kanssa lentokentälle. Viimeinen viikko on ollut yhtä juoksemista paikasta toiseen että on saanut mahdollisimman monille sukulaisille ja kavereille sanottua heipat. Silti on vaikea tajuta etten ole vain lähdössä reissuun ulkomaille, vaan että olen oikeasti jäämässä sinne. Vielä ei juurikaan jännitä, mutta kun päästään matkaan ja alan tajuta mihin olen ryhtynyt, niin jännityskin tulee varmasti kahta kauheampana.