Siirry pääsisältöön

Vapaaehtoistyötä

Purduen yliopistolla on vapaahetoisjärjestö nimeltä Boiler Out, jonka kautta opiskelijoilla on mahdollisuus tehdä vapaaehtoistyötä yliopiston lähistöllä sijaitseville hyväntekeväisyysjärjestöille, kouluille ja vanhainkodeille. Vapaaehtoisia järjestössä on noin 200 ja Boiler Out on yhteistyössä yli 50 eri järjestön kanssa.

Olen katsellut erilaisia vapaaehtoistyö mahdollisuuksia jo Dundeessa, mutta aikatauluni oli niin täynnä että ajatus työvuorojen lisäämisestä sinne sekaan ei tuntunut hyvältä idealta. Täällä Purduessa olen kuitenkin päättänyt tarttua kaikkiin mahdollisuuksiin jotka sattuvat eteen. Niinpä kun sain sähköpostin, jossa ilmoitettiin että vapaaehtoishaku oli auki, päätin laittaa hakemuksen matkaan.

Kun opiskelijat on hyväksytty osaksi järjestöä, pääsee kirjautumaan sivulle, jossa voi ilmoittautua eri työmahdollisuuksiin, Systeemi on tosi hyvin järjestetty, jokaisen kuukauden lopussa tulevat uuden kuukauden vapaaehtoistyöpaikat näkyviin nettisivulle. Vapaaehtoisia on niin monta, että ensin jokainen saa ilmoittautua vain yhteen paikkaan per kuukausi ja parin päivän päästä saa ilmoittautua useampaan jos paikkoja on vielä jäljellä.


Ensimmäinen vapaaehtoiskeikkani oli Food Finders nimisessä ruoka-avussa. Sinne oli toimitettu juuri kolme jättimäistä säkkiä kuivattuja herneitä, joita minä ja kuusi muuta vapaaehtoista päästiin pakkaamaan kilon pusseihin. Työ oli tosi yksinkertaista, mutta siinä samalla pääsin tutustumaan kanssani töyskenteleviin opiskelijoihin, joista yksi jopa lupasi ottaa minut mukaansa vaeltamaan Kentuckyyn huhtikuun alussa.

Kun liityin Boiler Outiin yksi asia johon ehdottomasti halusin päästä vapaaehtoiseksi oli Lafayetten löytökoiratalo. Boiler Out vapaaehtoisilla on pari kertaa kuukaudessa tilaisuus mennä ulkoiluttamaan löytökoiria läheiseen eläinsuojaan. Koiran ulkoiluttajan hommat ovat hyvin suosittuja, mutta onnistuin saamaan itselleni paikan sunnuntai aamulle. Lähtö oli jo kahdeksalta aamulla, mutta paikan päällä odottavat koirat olivat heräämisen arvoisia. Löytökoiratalo ei ollut kovin suuri ja koirat pidettiin melko pienissä häkeissä, mutta heillä vaikutti olevan paljon halukkaita apulaisia aina paikalla. Olisin mielelläni adoptoinut sieltä koiran jos toisenkin.



Eilen oli viimeisin työvuoroni, tällä kertaa Purdue Convocations teatterissa. Teatteri ottaa vapaaehtoisia töihin paikannäyttäjiksi ennen esitysten alkua ja vapaaehtoiset saavat jäädä katsomaan sillä hetkellä menevää näytelmää ilmaiseksi kun yleisö on saatu paikoilleen. Amerikassa kiertävä Annie-musikaali pysähtyi Purduessa torstaina, joten päätin säästää 30 euroa tarjotumalla sinne vapaaehtoiseksi. Suurin osa ihmisistä halusi itse löytää paikkansa, joten työ ei ollut kovin haastavaa (kunhan tiesi vastauksen kysymykseen "Missä on vessa?"). Musikaali itsessään oli tosi viihdyttävä, mutta monet vitsit liittyivät jotenkin Amerikan historiaan, puolikuuluisiin amerikkalaisiin ja eri osavaltioihin, eli en ymmärtänyt suurinta osaa niistä.


Tällä hetkellä kaikki paikat tuleviin tapahtumiin ovat täynnä, joten minun on odotettava maaliskuuhun ennen kuin pääsen ilmoittautumaan seuraavalle keikalle. Olen tähän mennessä nauttinut työskentelystä vaikkei siitä palkkaa maksetakaan. Työmahdollisuudet ovat tosi monipuolisia ja mielenkiintoisia ja vuorot ovat vain parin tunnin mittaisia, eli ne saa tosi hyvin sovitettua luentojen ja koulutehtävien lomaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jouluvalot

Ensimmäisen lukukauden loppu alkaa lähestyä vauhdilla ja koulutöiden määrä vain kasvaa kasvamistaan. Jopa ne ihmiset, jotka lukuvuoden alussa viettivät joka viikonlopun baarissa, ovat siirtyneet pubien sijaan kirjastoon. Outoa ajatella että nyt jo alkaa loppukiri ensimmäisissä kursseissa. Tuntuu että tässä ollaan vasta pääsemässä alkuun, mutta eihän tässä olekaan kuin neljä viikkoa ja sitten olisi tarkoitus alkaa suuntaamaan Suomea kohti. Dundeen keskustassa on laitettu jo joulukuusi ja -valot pystyyn, mutta lumesta ei vielä ole näkynyt vilaustakaan. Olen myös kuullut huhuja että Edinburghin joulumarkkinat on näkemisen arvoiset, joten sinne olisi varmaan tarkoitus mennä käymään joulukuun alussa.

Helsinki Pride 2015

Ensimmäinen kouluviikko

Yliopisto-opiskelun ensimmäinen viikko on nyt takana ja pakko sanoa, että viikonloppu tekee ihan hyvää. Ei sen takia että olisi ollut rankka ja opiskeluntäyteinen viikko - lähinnä on ollut vain tutustumista yliopisto-opiskeluun ja kurssien sisältöesittelyjä. Kaikki on kuitenkin sen verran uutta ja ihmeellistä että pieni tauko on paikallaan. Vähän tuntuu oudolta kun ei tarvitse keskittyä moneen aineeseen samaan aikaan, kuten peruskoulussa ja lukiossa piti. Nyt saan kunnolla keskittyä vain niihin aineisiin jotka oikeasti kiinnostavat: matikka ja tietotekniikka. Yliopisto ei vaikuta niin erilaiselta lukioon verratessa kuin mitä aluksi pelkäsin. Suurin ero mitä nyt olen huomannut on, että lukujärjestys näyttää tyhjältä. Tekemistä tulee olemaan silti enemmän kuin tarpeeksi, sillä suuri osa opiskelusta tehdään itsenäisesti kotona. Alan pikkuhiljaa saada kiinni arjesta. Kampus on tullut jo tutuksi, eli luentosaleja ei tarvitse etsiä puolta tuntia, ja alan pikkuhiljaa hallitsemaan pyykin